Kuinka biisit syntyvät

Moni on joskus kysynyt, että miten ne biisit syntyvät? Minulla ensimmäinen biisi syntyi ex temporena 70-luvulla ja siitä menikin kymmenisen vuotta kun sain Asko Kariluodon runokirjan käsiini ja minussa syttyi se jokin sisällä ja niitä tekstejä lueskellessa alkoi sävel-maailma sisimmässäni palamaan, tunteiden palo säveltämistä kohtaan aukenivat, kuin jotkut valtavat portit olisivat ikuisuuden kahleista auenneet. Askon ja minun sielunkumppanuus alkoi siitä hetkestä, vaikka itse runoilijan tapasin henk´kohtaisesti vasta parinkymmenen vuoden päästä. Rakastuin niin niihin runoihin, että sävellystä tuli perä perään, kuin vain jaksoin tehdä. En tiedä mistä ne pulppusivat, niitä vain tuli. Kitaralla aloin soittamaan ja runoja laulun muodossa tulkitsemaan nauhuri rec-asennossa, että ne jäivät talteen. Nykyäänkin teen niin, ensin nauhurille (minidigitallennin) ja sitten myöhemmin nuoteiksi. Askoa pidän eräänlaisena sävellysinnoittajana, joka johdatti minut säveltämisen saloihin kirjansa avulla, tietämättään.

On siis kaksi tapaa, tai itse asiassa kolme, miten biisit syntyvät. Runot ja tekstit synnyttävät inspiraation ja alkaa säveltäminen. Toinen on, että on jo sävel ja tekee tekstin ja kolmas tapa, että tekee kaiken yht´aikaa. Kaikkia on tehty, mutta eniten tekstit saavat minussa sävellysprosessin käyntiin.

Tekstithän on aina se ongelma, että mistä löytäisi hyviä tekstejä. Itse kun ei osaa, niin täytyy pyytää muilta. Ja eräät ovatkin niitä minulle laittaneet sähköpostilla ja kirjeitse. Niistä sitten tulee, jos on tullakseen. Eihän ne yleensä kertalukemalla välttämättä ”avaudu”, mutta sitten joskus kun on sopiva tunnelma ja teksti tullut tutummaksi, niin saattaa irrota. Erilaisia ovat biisin syntyhetket monta kertaa. Joitakin joutuu työstämään paljon ja ehkä jopa vuosia pöytälaatikossa makkuuttamaan, ennenkuin ovat kypsyneet. Joistakin tulee ihan ok ja jotkut ovat ihan surkeita epäonnistuneita yrityksiä.

Nyt, jos joku sellainen lukee tätä, jolla on runollisia taipumuksia tai vaikka runoja pöytälaatikossa ja haluat antaa niitä sävellettäväksi minulle, niin laita infoa sähköpostiin sakari(at)soderling.fi

Mutta biisi voi syntyä todella nopeastikin, niinkuin esim Ps.66. Joitakin vuosia sitten, kun Johanna-tyttäreni vielä asui kotona, oli hän keittiössä lukemassa raamattua. Pöydällä oli kulho, jossa oli ”manna-lappuja”, eli satoja paperinpaloja joissa oli raamatunpaikkoja. Tullessani keittiöön, sanoin Johannalle, että anna minä nostan yhden lapun. Sieltä kulhosta sitten ”arvoin” nostamalla lapun ja tuli Psalmi 66:16-20 (Raamattu 1992). Sanoin Johannalle, että lue se ääneen. Kun kuuntelin sen raamatunlauseen, alkoi tapahtua jotakin; päässä alkoi sävelet soimaan ja juoksin alakertaan, otin kitaran ja aloin laulamaan. Se oli heti valmis.

Hän on/ Ps. 66

Toisenlaisissa olosuhteissa saattaa sitten syntyä myös biisi, kuten joskus takavuosina olin vaimoni kanssa asuntovaunuilemassa ja minulla oli kitara mukana. Lueskelin Juhani Karvisen runokirjaa ja säveltä alkoi pukkaamaan ja nauhoitin sen ja ”Anna silmät”-tekstistä tuli seuraavanlainen:

Hän on/ Anna silmät

Vaimoni Satu on erittäin hyvä tekstinkirjoittaja, ainakin minun mielestäni, mutta hänellä on sen verran kiireitä, ettei siihen ikävä kyllä, löydy aina tarpeeksi aikaa. Mutta joitakin tekstejä olen häneltä saanut, osa helpommin, osa melkein pakottamalla. Tuo jälkimmäinen vaihtoehto ei ehkä ole se viisain ratkaisu, vaikka tekstistä hyvä tulikin, se ei auttanut ainakaan kilpailutilanteessa, nimittäin osallistuin kerran elämässäni, yli 10 vuotta sitten, kristilliseen sävellyskilpailuun ja jumbosija kertoi sen, että ei ainakaan minun hommia taida tuo säveltäminen olla, mutta silti olen sitä huvikseni ja omaksi ilokseni jatkanut. Ajatelkoot muut sitten mitä hyvänsä…ei ole pakko kuunnella ;-D.

Tilanne oli kuitenkin se, että biisi ikäänkuin oli melkein valmis. Oli pari säkeistöä ja kertsi. Eli A+B+A+B, näin niinkuin ammattikielellä ilmaistuna. Aikaa ei ollut enää montaa päivää ilmottautumiseen, eli alkoi tulla kiire. Sanoin vaimolleni, että tämä tarttis vielä C-osan, niinkuin suuremmissakin hiteissä on ja otin kitaran ja hyräilin, että jotenkin tähän tapaan. Vaimo kynä sauhuten siinä sitten makuuhuoneen sängyllä kirjoitti C-osan ja se oli valmis: A+B+A+B+C+Bx2.

Tässä sitten kilpailubiisi, ”Löytyykö enää ketään”:

Joskus vuosia myöhemmin pyysin vaimoa kirjoittamaan ylistys-biisin. Ylistys-kulttuuri nosti päätään ja kaikkialla alkoi olla ylistysbuumi päällä, sanoisko ylistyshuuma. Ja sieltä alkoi nousemaan hienojakin ylistys-biisejä ja joitakin hittejäkin joiltakin syntyi ja syntyy edelleen. Ylistysbiisithän yleensä mielletään niin, että niissä lauletaan kertosäkeistöä useamman kuin pari kertaa, jotkut jopa liiottelun monta kertaa ;-D. En juurikaan ole montaa biisiä sitä genreä tehnyt, mutta jos joskus vaikka enemmänkin niitä alkaisi ”tulemaan”…

Tässä meidän ylistyksemme, ”Kiitetty, ylistetty”:

Hän on- levyllä (miesviisikko, Quintet) on kolmaskin ns. ylistysbiisi, ”Jeesus elää”. Tekstin siihen on tehnyt lappeenrantalainen Tuula Poutanen. Solisteina Sakari Söderling, Jorma Loikkanen, Reino Kaartinen.

Ja tähän uusimmalle äänitteellemme saimme Satun ”Hiljaiset kyyneleet”-balladin.

Scroll Up