Ennen oli, vai oliko? Aika yleensä tekee tehtävänsä ja kultaa kaikki muistot meitä miellyttämään. Vaikka olisi kuinka vaikeita asioita tapahtunut, ne unohdetaan tai ainakin aivot muokkaa niistä suotuisammat muistelot. On varmaan toki monilla jotain aivan dramaattisia kokemuksia voinut olla, joita ei ikinä unohda. Mutta jos ne ovat silloin olleet järkyttäviä ja tuntunut siltä, että tästä ei selviä, niin aika tekee siinäkin tehtävänsä ja yli on päästy… tai ainakin jo kynnyksellä ollaan… tai ainakin kynnys jo häämöttää. Tai sitten ei vielä ihan sumun läpi näe kynnystä. No, joka tapauksessa ainakin on toivoa vielä päästä näkemään se kynnys… joskus, ehkä.
Elämässä siis on voinut olla paremmat ajat, jos nykyään on selvästi huonompi jakso ja niin ollen sitten helposti haikaillaan niitä entisiä hyviä aikoja. Mutta jos ennen ei niin dramaattisia asioita ole tapahtunut, niin ne niinsanotut tavalliset ikävät hetket kun unohtuu, niin silloin se kaikki eletty aika muistuu mieleen parempina aikoina. Tämä on ihan Jumalan suurta suunnittelun taitoa ja käsialaa, kun Hän ihmisen aivot loi. Miksikö? Koska menneisyyteen ei voi palata, vaan on katsottava elämässä eteenpäin. Vanhoja ei muistella, eikä saa muistella. Niitä ikäviä omia virheitä varsinkaan. Jos niistä on voinut oppia jotakin, ettei uudestaan tee samoja virheitä, niin hyvä niin. Mutta on turhaa niissä rypeä. Ja tämän sanon juuri nyt itselleni peilin edessä. Minä kun olen juuri sellainen, että revin hiukset päästäni melkein joka päivä, kun muistan vanhat virheeni ja tuntuu ettei minkäänlainen kulta tai arvometalli niitä miksikään paremmaksi enää muuta. Eikä muutakkaan. On osattava antaa itselle anteeksi, vaikka toiset eivät antaisikaan. Katsottava eteenpäin ja elettävä tulevaisuutta kohti paremmin kuin ennen. On ainakin yritettävä. Koska yrittänyttä ei laiteta… kai mihinkään.
Sitten on tietysti vaikea unohtaa toisten tekemät epämiellyttävät asiat, jotka kohdistuvat omaan itseensä… omaan nilkkaan, niinsanotusti. On vaikea antaa toiselle anteeksi, kun on joutunut vaikka tahtomattaan toisen hampaisiin. Siinä on tärkeää se, että unohtaa ja antaa anteeksi. Ja yleensä siinä käy niin, että myöhemmin asia ei tunnu niin pahalta, kuin mitä se tekohetkellä kenties oli. Jos siis antaa anteeksi. Jos ei anna, niin tilanne muuttuu pahemmaksi. Varpusesta tulee varpushaukka, vai miten se sanonta meni? Asia paisuu ja haluaa kenties kostaa sen julmuuden jonka koki. Asia saattaa paisua aivan älyttömäksi ja se syö miestä, miksei naistakin, sisältä päin. Se muuttaa ihmisen katkeraksi ja muuntaa ajattelutavankin kielteiseksi kaikkiin asioihin. Elämästä tulee vaikeampaa ja näin ollen mennään omassa elämän historiassa niin paljon taaksepäin, kun asiat oli paremmin ja muistellaan vaan niitä hyviä entisiä aikoja, kun kaikki oli paremmin. Kaikki siis hyvin?
Mites sitten maailma? Oliko maailmassa kaikki ennen paremmin? Oli ja ei ollut. Riippuu siitä, ajatellaanko henkisesti vai fyysisesti. Ajatellaanko hengellisesti vai teknillisesti? Tekniikkahan on kehittynyt viime aikoina aivan räjähdysmäisesti. Ei voinut kuvitellakkaan kasari- tai ysäriaikana, minkälainen maailma on tänä päivänä. Ja jos historiassa mennään vielä kauemmaksi, niin kyllähän kehitys on tuonut paljon hyvää ja helpottavaa tekijää ihmisille. On vesivessat ja suihkut. On sähköt ja mikrot. On autot ja kännykät (ikävä kyllä). On monenlaista hiluvitkutinta ja rälpäkettä. Mutta sen myötä tulee vähän niitä huonompiakin asioita. Eikä ihan vähäpätöistä ollenkaan. Kun on nykyään niin älyttömästi aktiviteettejä, niin unohtuu se hengellinen puoli. Enkä tarkoita nyt niitä ns henkisiä arvoja, mitä maailma tuuttaa koko ajan, joogat ja muut itämaiset harhaopit. Vaan se, että unohdamme Jumalan. Unohdamme tärkeimmän. Jumala tuo Jeesuksen kautta ihmiselle pelastuksen, ilon ja rauhan. Ihmisestä tulee onnellisempi. Tietysti uskovaisellekin tulee vaikka mitä vastoinkäymisiä elämässä, mutta onhan ne helpompi kestää taivaallisen tuen kanssa, kuin ilman.
Mutta näitä asioita miettiessäni ja entisiä aikoja muistellessani, aloin piirtämään taas ajatuksia paperille ja nuottiviivastolle, kun ”ennen oli kaikki paremmin”.