Ilm. 3:10 ”Koska sinä olet ottanut minun kärsivällisyyteni sanasta vaarin, niin minä myös otan sinusta vaarin ja pelastan sinut koetuksen hetkestä, joka on tuleva yli koko maanpiirin koettelemaan niitä, jotka maan päällä asuvat.” (Raamattu -38)
”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä.” (Raamattu Kansalle)
Jeesuksen takaisin tulosta on puhuttu jo vuosisatoja. Jeesus puhui siitä itse jo 2000 vuotta sitten. Sitä odottavat uskovaiset kristityt ja Messiasta odottavat israelilaiset. Joka päivä tuo hetki lähestyy. Milloin se tapahtuu, sitä emme tiedä. Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Vain itse Jumala tietää sen.
Meidän pitäisi elää, niinkuin Hän tulisi jo tänään tai myöskin varautua siihen, että Hän tulee kenties vasta monen vuoden päästä. Eli, olla aina valmiina, eikä varsinkaan tuudittautua siihen, että ei Herra tule vielä moneen vuoteen. Siinä ”nukahtaa” helposti. Moni saattaa ajatella, että on tässä vielä aikaa ja ainahan siitä on puhuttu… viipyykö Hän?
Monen mielestä uskovat ovat ”loppuun” asti, maailman loppuun asti ja kärsitään, ollaan vainoissa. Marttyyrikuoleman kautta täältä vain pääsee. Mutta olen viime aikoina miettinyt asiaa paljon. Mitä Jeesus sanoi, että millon Hän tulee takaisin, kun opetuslapset sitä kysyivät? Jeesus kertoi aina vertauksin ja niitä kun mietiskelee ja ajattelee syvällisemmin, niin saattaa tulla toisenlaisiin aatoksiin. Esimerkiksi vertaus ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Siinähän mm kaksi miestä on pellolla. Peltotöissä pojat ovat ja Herra tulee ja noutaa toisen. No, nyt jos olemme loppurähinöissä, kenties kolmas maailmansota, uskovia lahdataan jne… ollaanko silloin normaalisti peltotöissä? Joku sanoo jo, että se on vertaus. Vertaus vertaus, joka kertoo paljon.
Luukkaan evankeliumissa on myös hyvä vertaus: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
Matteus 24 kertoo tarkemmin: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”
Eli tässä selvästi sanotaan, että ei tiedetty mitä tuleman piti. Ei tiedetty tulevasta ahdingosta. Jos olisimme loppumetreille ”ahdingossa” mukana, sanoisiko Jeesus seuraavaa: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” Jos olisimme loppuvainoissa, me todennäköisesti huutaisimme Jumalan puoleen ja olisi sanomattakin selvää, että olisimme valmiita. Mutta entä tänään? Voisiko olla aika, jona emme luule, että Hän tulee?
Ja ei pidä sekoittaa Jeesuksen takaisin tulemista, sitä toista tulemista ja ylöstempausta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Meidät uskovat temmataan pilviin Herraa vastaan: ”Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tessalonikalaiskirje 4:17) Kun Jeesus tulee sitten takaisin tänne maanpäälle, Hän on se Messias, jota israelilaiset odottavat, Hän tulee Israeliin Öljymäelle ja tulee siitä itäisestä portista, joka nyt on lukittu ja sinetöity, temppelivuorelle jossa on se kolmas temppeli ja Hän tulee tuomitsemaan ihmiskunnan.
Nämä ovat asioita, joista kukaan ei voi olla varma ja se täytyy vaan nöyränä tunnustaa. Mutta ainahan sitä voi spekuloida asioilla. Mutta valmiina pitää olla. Kaikesta huolimatta.
Mutta tämä aihe sytytti minua kuitenkin ja se herätti nuotteja heittelemään viivastolle ja jonkinlaista tekstiä rakentelemaan paperille. ”Tuletko minut noutamaan”.
