Ilm. 3:10 ”Koska olet noudattanut minun kestävyyteen kehottavaa sanaani, niin minäkin varjelen sinut koetuksen hetkestä, joka on tulossa koko maailmaan koettelemaan niitä, jotka asuvat maan päällä.” (Raamattu Kansalle-käännös)
Jeesuksen takaisin tulosta on puhuttu jo vuosisatoja. Jeesus puhui siitä itse jo 2000 vuotta sitten. Sitä odottavat uskovaiset kristityt ja Messiasta odottavat israelilaiset. Joka päivä tuo hetki lähestyy. Milloin se tapahtuu, sitä emme tiedä. Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan. Vain itse Jumala tietää sen.
Meidän pitäisi elää, niinkuin Hän tulisi jo tänään tai myöskin varautua siihen, että Hän tulee kenties vasta monen vuoden päästä. Eli, olla aina valmiina, eikä varsinkaan tuudittautua siihen, että ei Herra tule vielä moneen vuoteen. Siinä ”nukahtaa” helposti. Moni saattaa ajatella, että on tässä vielä aikaa ja ainahan siitä on puhuttu… viipyykö Hän?
Monen mielestä uskovat ovat ”loppuun” asti, maailman loppuun asti ja kärsitään, ollaan vihan maljoissa ja maailmanlopun kurimuksessa jossa vuoret siirtyvät paikoiltaan ja maa repeää liitoksistaan. Marttyyrikuoleman kautta täältä vain pääsee. Mutta olen viime aikoina miettinyt asiaa paljon. Mitä Jeesus sanoi, että milloin Hän tulee takaisin, kun opetuslapset sitä kysyivät? Jeesus kertoi aina vertauksin ja niitä kun mietiskelee ja ajattelee syvällisemmin, niin saattaa tulla toisenlaisiin aatoksiin. Esimerkiksi vertaus ”toinen otetaan ja toinen jätetään”. Siinähän mm kaksi miestä on pellolla. Peltotöissä pojat ovat ja Herra tulee ja noutaa toisen. No, nyt jos olemme loppurähinöissä, kenties kolmas maailmansota, uskovia lahdataan jne… ollaanko silloin normaalisti peltotöissä? Joku sanoo jo, että se on vertaus. Vertaus vertaus, joka kertoo paljon. Toisaalta voidaan tietenkin sanoa, että onko sota joka paikassa? Jossakin on varmasti rauhallisempaa ja voi tehdä rauhassa peltotöitä.
Raamatussa puhutaan ahdistuksen ajasta, suuresta ahdistuksesta. Kerrotaan, että taivaassa on joukko valkeisiin vaatteisiin puettu joukko, joka tulee siitä ahdistuksesta, eli nähtävästi ylöstemmattu joukko. Se on joukko ihmisiä, jotka ovat pesseet vaatteensa Karitsan veressä, eli uskovat jotka ovat saaneet armosta syntinsä anteeksi, kun ovat uskoneet Jeesukseen ja Hänen sovitustyöhönsä. Heidät on temmattu sieltä ahdistuksesta pois. Tänä päivänä monessa paikassa, monessa maassa on kova ahdistus uskovilla.
Luukkaan evankeliumissa on myös hyvä vertaus: ”Ja niinkuin kävi Nooan päivinä, niin käy myöskin Ihmisen Pojan päivinä:
he söivät, joivat, naivat ja menivät miehelle, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin; ja vedenpaisumus tuli ja hukutti heidät kaikki.
Niin myös, samoin kuin kävi Lootin päivinä: he söivät, joivat, ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat, mutta sinä päivänä, jona Loot lähti Sodomasta, satoi tulta ja tulikiveä taivaasta, ja se hukutti heidät kaikki, samoin käy sinä päivänä, jona Ihmisen Poika ilmestyy.”
Matteus 24 kertoo tarkemmin: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.”
Eli tässä selvästi sanotaan, että ei tiedetty mitä tuleman piti. Ei tiedetty tulevasta tulvasta, paitsi Nooan perhe tietenkin tiesi. Jos olisimme loppumetreille ”ahdingossa” mukana, sanoisiko Jeesus seuraavaa: ”Sentähden olkaa tekin valmiit, sillä sinä hetkenä, jona ette luule, Ihmisen Poika tulee.” Jos olisimme loppuvainoissa ja vaivoissa, me todennäköisesti huutaisimme Jumalan puoleen. Arkki kelluisi jo ja uskovat uisivat paniikissa ”laivan” luokse, etteivät hukkuisi. Mutta entä tänään tai tänä vuonna, kenties ensi vuonna? Voisiko se olla aika, jona emme luule, että Hän tulee, kun on rauhallista? Nukummeko nyt?
Paavalin toinen kirje tessalonikalaisille, luvussa 2, jae 3 kertoo kyllä, että ylöstempaus ei tapahdu ennenkuin luopumus tapahtuu ja ilmestyy antikristus. Paavali kun kertoo Jeesuksen tulemuksesta, hän jatkaa näin: ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy…”. Luopumusta on tapahtunut kovasti, mikään ei ole enää syntiä ja siitä ei saa, eikä edes tarvitsekaan puhua.
Netissä on paljon erilaisia tulkintoja, mutta yksi oli erilainen kuin mitä useammat väittävät. Moni nimittäin sanoo, että esim se huomataan kun ns viimeiset 7 vuotta alkavat. Ja siitä sitten tiedetään, että lähtölaskenta on alkanut. Mutta huomaako sen? Entäpä jos ensimmäiset sinetit ovat jo aukaistu. Entäpä, jos ”kuoleman” hevonen lähti jo kun koronarokotukset alkoivat? Nimittäin 30 miljoonan koronaan kuolleen ihmisen jälkeen laskenta lopetettiin. Todellista määrää ei tiedä varmaan kukaan. Sinettejä avataan, mutta huomaammeko sen? Nukummeko? Kristittyjä tapetaan islamimaissa tuhansia koko ajan. Kristilliset arvot menettävät merkitystään myös länsimaissa yhä enemmän ja enemmän. Se on selvää, että se pahenee koko ajan… maailmanlaajuisesti. Kohta ei varmaan saa julkisesti hengellisistä asioista puhua. Ensin varmaan sakotetaan ja sen jälkeen viedään vankilaan. Entä, jos laskenta on jo alkanut…
Ei pidä kuitenkaan sekoittaa Jeesuksen takaisin tulemista, sitä toista tulemista ja ylöstempausta. Ne ovat kaksi eri asiaa. Meidät uskovat temmataan pilviin Herraa vastaan: ”Sitten meidät, jotka olemme elossa, jotka olemme jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin; ja niin me saamme aina olla Herran kanssa.” (1. Tessalonikalaiskirje 4:17) Kun Jeesus tulee sitten takaisin tänne maanpäälle, Hän on se Messias, jota israelilaiset odottavat, Hän tulee Israeliin Öljymäelle ja tulee siitä itäisestä portista, joka nyt on lukittu ja sinetöity, temppelivuorelle jossa on se kolmas temppeli ja Hän tulee tuomitsemaan ihmiskunnan.
Mutta vielä tuosta ahdistuksen ajasta ja siihen liittyvästä uskovien ylöstempauksesta kirjailija-pastori John Bevere sanoi näin: ”Jos uskovat ihmiset, eli seurakunta, Jeesuksen morsian olisi vaivanajassa, se olisi sama kuin hakkaisin vaimoani 7 päivää ennen häitäni ja sanoisin sitten, että; mennään naimisiin”.
Nämä ovat asioita, joista kukaan ei voi ajankohdasta olla varma, mutta valmiina pitää olla. Kaikesta huolimatta.
Mutta tämä aihe sytytti minua kuitenkin ja se herätti nuotteja heittelemään viivastolle ja jonkinlaista tekstiä rakentelemaan paperille. ”Tuletko minut noutamaan”.
